Mä olen saanut itselleni kaksi ihanaa poikaa.

Samu syntyi 13.1.2001 kuukauden ennen laskettua aikaa 2,5 kiloisena ja 45cm pitkänä. Olin itse 18-vuotias ja muutos huolettomasta teinistä vastuuntuntoiseksi äidiksi oli suuri, mutta onneksi yllättävän helppo. Elämä opetti ja pieni vauva osasi olla myös aika hyvä opettaja. Samu oli reipas ja iloinen vauva, vaikka hänellä oli vähän ilmavaivoja. Elämässäni tapahtui paljon muutoksia Samun ollessa pieni, mutta hän ei ole juuri koskaan valittanut. Hän on aina ollut innolla mukana eikä ole koskaan arastellut elämää.

Nykyään hän on reipas koululainen. Tuntuu, että hän tietää enemmän maailmaa ja paikkakuntalaisia kuin minä. Kaupassa ei ole mitenkään harvinaista, että Samua tervehtii iloisesti joku, jota minä en tunne alkuunkaan. Se ei meinaa sitä, että hän kulkisi pitkin kyliä iltaisin vaan, että hän on aina saanut uudessa hoitopaikassa äkkiä ystäviä ja tutustunut myös heidän vanhempiin. Hänellä oli 5-vuotiaana kavereita 10-vuotiaasta pojasta 1,5-vuotiaaseen tyttöön ja aina hän osasi keksiä oikeanlaiset leikit ja hauskat jutut.

Hän on myös esimerkillinen isoveli kaikille kolmelle velipuolelleen.

 

Otto syntyi 27.2.2009 kolme viikkoa laskettua aikaa aikaisemmin 3 kiloisena ja 49cm pitkänä. Nyt hän on 5kk vanha iloinen veijari. Hän on vasta saanut pari hammasta, oppinut ääntelemään eri äänillä ja tarttumaan paremmin esineisiin, mutta olen jo huomannut hänessä aivan yksilölliset luonteenpiirteet. Hän on huumorintajuinen ja hauska, mutta herkempi kuin veljensä. Hän myös ujostelee ihmisiä jonkinverran. Jokatapauksessa hän on nyt se jolle voin jakaa hellyyteni ja hoivani.