Haihatuksia, niin kuin isälläni on tapana sanoa

En ollu raskaana. Se tuli todettua eilen, kun tein raskaustestin. Miehen kanssa sitten illalla vielä puhuttiin että toisaalta hyvä näin. Saan nyt keskittyä työnhakuun ja Ottoon ja Samuun. Jos vauva olisi ollut tulossa niin sitten tietenkin se olisi saanut tulla

En voinut olla enää tekemättä sitä testiä, koska olin kaiken lisäksi niin väsynytkin, mutta se johtui todennäköisesti muuten rankasta viikonlopun alusta. Olin nimittäin rallytoko -kurssilla Bellan kanssa! Ja voi että kun siellä oli mukavaa

Aluksi mä jännitin ihan älyttömästi. Vatsa oli sekaisin monta päivää aikaisemmin...Mutta niin kuin aina, paikan päällä jännitys laukesi ja sain todeta, että eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Bella oli alkuun oma vouho itsensä, mutta rauhoittui aika nopeaa ja loppukurssi meni ihan hyvin. Ja se oli aivan mahtavaa, kun siellä oli niin monta oikeasti koiria ymmärtäviä ihmisiä ja sain keskustella Bellan käyttäytymisestä. Sain jopa kutsun toisenlaisellekin kurssille, jossa olisi enemmän koiran käyttäytymisestä.

Mutta kyseessä oli siis kahden päivän kurssi, ensin perjantaina iltapäivästä iltaan ja sitten vielä lauantaina aamusta iltapäivään. Aika rankka rupeama siis...Ja kun se piti olla vielä erossa omasta perheestä. Yöksi tulin kotiin nukkumaan ja seuraavana aamuna lähdin taas...

Oon mä vaan onnellinen, kun mulla on mies joka suostuu hoitamaan lapsia...

Eilinen meni vähän kuin toipuessa, vaikka käytiin me heti aamusta vauvauinnissa. Otto ei nyt oikein viihtyny, mutta me touhuttiin siellä hänen tahtiinsa ja lähdettiin kuitenkin ihan hyvillä mielin. Otolle on kehittymässä oma tahto, se yritti eilen ihan tosissaan Samun legoautoa itselleen ja meinasi suuttua, kun ei saanut!   Sille piti sitten keksiä joku muu kiva lelu. On se vaan ihana...