Just eilen selailin viime viikkoista me naiset- lehteä ja luin pätkän jonkun kuuluisuuden haastattelusta. Se sanoi nauttivansa aamuista, jolloin saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja saa astua valmiiseen aamiaispöytään. Voi kyllä mäkin nauttisin...

Otto on ollut aika väsyttävä viime aikoina, mutta positiivisena ihmisenä uskon sen koko ajan helpottavan...Sille nimittäin puhkes kaksi hammasta lisää ja voi että kun niitä on itketty. Ruoka ei ole tahtonut maittaa ja nukutaankin vain pätkissä...Monta yötä on mennyt niin, että olen rampannut vain etsimässä tuttia ja laittamassa peittoa paremmin...aika monta kertaa, en edes ole pysynyt mukana laskuissa tai kellonajoissa...

Viime yönä sain sentään nukkua luultavasti yhdestä eteenpäin aina puoli kuuteen! Puoli kuuden jälkeen oli ramppaamista aina joka kymmenes minuutti pitkittäen aamua mahdollisimman pitkään, jopa melkein kahdeksaan.

Aamupäivän unet yritin loikoilla alakerran sohvalla. Samu lähti kouluun ja sen jälkeen sain pidettyä silmiä kiinni 15 minuuttia, kun Otto heräsi. Kiipesin yläkertaan, otin Oton tuttineen syliini ja kömmin vielä sänkyyn nukkumaan. Onneksi Ottokin nukahti vielä ja sain nukkua reilu puoli tuntia...

Lenkillä pitäis käydä seuraavan päiväunen aikana, mutta en oikeasti tiedä jaksanko. Sätin siitä hyvästä itseäni kyllä vielä huomennakin, mutta sänky tuntuu niin houkuttelevalta...Onko se kauhea synti mennä vain nukkumaan?

Eilen käytiin koko perheen voimin lenkillä. Juha työnsi Ottoa, Samu meni potkukelkalla ja mä kävelytin Bellaa. Bella on ollut nykyään paljon helpompi lenkitettävä. Ainut ongelma tuntui nyt olevan vastaan kävelevät ihmiset. Syyn siihen kyllä tiedän: lauantaina kävin äitini ja hänen koiran kanssa lenkillä ja yksi vastaantullut ihminen sitten halusi silittää äidin koiraa jolloin Bellakin tietysti halusi mennä silitettäväksi. Eilen sitten Bella luuli saavansa mennä katsomaan kaikkia ihmisiä tai sitten ihmisestä riippuen sitä pelotti, että tuleeko tuo silittämään mua... Ongelma varmasti helpottaa taas vain ajan kanssa...

Otto meni taas päiväunille ja niin taisi mun lenkki jäädä tälle päivää tekemättä...Menen vaientamaan vatsani murinan ja sitten köllähdän sohvalle suloisille pumpuliunille taas hetkeksi...