Näinhän se menee: urheilija ei tervettä päivää näe.

Just ku sain alotettua taas reippaamman elämän niin vasen polvi sanoi sopimuksensa irti. Kävin hiihtämässä, jumpassa, kävelin pitkiä ja ihania lenkkejä...Sain pudotettuakin muutaman kilon. Nyt saan ne varmaan takas...

Viime viikolla tuo polvi alkoi loksua, sitten se tuli kipeämmäks ja kipeämmäks. Viimein se turposi ja rupesi rutisemaan...

Kävin eilen lääkärissä ja jouduin viikon tai kahdenkin pakkolepoon... Sain myös tulehduskipulääkkeitä, jotka teki mulle kyllä niin huonon olon jo muutaman tabletin jälkeen, et en kyllä syö! Tyydyn tavallisiin buranoihin...Tänään makasin aamulla lattialla, kun huippasi niin kauheasti ja ramppasin vessassa ku mikään ei pysyny sisällä...

Kaikesta huolimatta viikonloppu oli kyllä kiva. Samu voitti hiihtokisoissa lauantaina pronssia ja sunnuntaina oltiin pulkkamäessä. Mä tyydyin kyllä vaan katselemaan, kun lapset laski mäkeä. Kävin vain katsomassa Oton kanssa hevosia ja paloautoa. Hevoset kuskasivat siellä lapsia ja paloauto oli tuotu muuten vain näytille.

Toivon nyt vain, että tuo polvi paranis ja ettei siinä olis rasitusvammaa pahempaa. Jos se ei tällä levolla parane niin pistän lääkärit tutkimaan sen kyllä paremmin vaikka väkisin!