Otto täytti 27.8. puoli vuotta. Olin silloin Oton ja Bellan kanssa mummin ja papan luona. Oton mummin molemmat polvet leikattiin ja hän kaipasi apua kotonaan. Me vietettiin siellä kolme päivää. Otto sai taas viettää aikaa mummin ja papan kanssa ja Bella pääsi pitkille lenkeille metsään papan ja Taran kanssa. Samu ja Juha jäivät kotiin Iitan kanssa ja vaikka mua ja Juhaa vähän hirvitti, että kuinka Samu pärjää kotona yksin koulun jälkeen niin se oli ihan turhaa. Samu pärjäs hyvin ja sanoi vielä nauttineensa siitä, että sai olla yksin. Se oli jopa yks päivä polkenu Juhan työpaikalle ihan yksin ja ilman mitään ongelmia.

Mutta Otto on tosiaan kehittyny. Mummin ja papan luona ollessamme hän löysi oman korvansa ja me jo luultiin, että hänelle oli tullut korvatulehdus. Käytin Ottoa maanantaina terveyskeskuksessa ja korvat olivat onneksi terveet. Otto löysi korvansa varmaan mummin laulaman pää, olkapää, peppu -laulun avulla

Eilen Otto kääntyi ensimmäisen kerran selältä mahalleen! Hän on ollut vähän hidas kehittymään fyysisesti, mutta eikös se ole niin että hitaasti hyvä tulee Olin kuitenkin todella ylpeä hänestä.

Otto on kehittynyt myös muuten. Hän ei enää ensimmäisenä hamua kaikkea suuhunsa vaan pysähtyy usein tutkimaan käsissään olevaa esinettä ja hän tuntuu huomaavan kaikki erilaisista väreistä eri muotoihin ja jopa ruuvinreikiin. Sitä on hauska seurata, kun hän keskittyy tutkimaan jotain.

Mä itse olin aika väsynyt passattuani äitiä ja iskää ja vaikka jaksoin siellä puuhata niin kotiin tultuani kaaduin sohvalle. Olihan kotonakin tietysti iso pyykkikasa odottamassa, mutta muuten Juha ja Samu oli jaksanu pitää tuvan pystyssä suht hyvin. Toissapäivänä mulle sitten nousi kuume ihan yhtäkkiä yllättäen, mutta onneksi se meni ohi jo seuraavana päivänä.

Sunnuntaina on Oton ensimmäinen vauvauinti!