Kävin eilen illalla Bellan kanssa näyttelytreeneissä. Kävin sen kanssa jo päivällä pidemmän lenkin, jotta se olisi rauhallisempi ja sitten vielä kävelin koulutuskentälle. Bella oli kentälle saapuessamme sopivan väsynyt ja suhtautui koirajoukkoon ihan hyvin. Sen hermostuneisuuden huomasi sen puhkumisesta, mutta muuten se käyttäytyi aika hyvin ottaen huomioon, että siitä oli taas hetken aikaa kun olin päässyt sen kanssa tapaamaan toisia koiria ja sen hermostuneisuuskin laski aika nopeaa.

Se käyttäytyi itse asiassa niin hyvin, että sitä meinasi tulla katsomaan kaksikin koirakkoa ja sitten sen 'todellinen luonto' taas paljastui...Se ei päästänyt niitä toisia koiria luokseen vaan hyökkäsi kohti. Se murahti, nykäisi hihnassa ja antoi sitten olla, koska toiset koirakot uskoivat kerrasta. Ja tottakai olin sanonut toisten koirien omistajille, että älkää tulko, mutta kun ihmisen reagointi on joskus puolin jos toisin hidasta...

Mä tiedän jo kuitenkin, että sen lopullinen rauhoittuminen noissa tilanteissa on enää musta kiinni. Kun se lähtee jotain koiraa kohti tai kun vain vaikka tuijottaakin, mun pitäisi nykäistä terävästi hihnasta herpaannuttaakseni sen huomion eikä vain kiristää hihnaa...siitähän se vaan provosoituu lisää, kun hihna kiristyy ja kiristyy...Mä kaipaan siihen kuitenkin jonkun apua, kun se ei vaan meinaa multa onnistua...

Noh, parempiin tapahtumiin  Otto kävi tänään neuvolassa. Hän painoi n.7kg ja oli n.67cm pitkä. Ihan sopivan kokoinen 5kk vanha vauveli ja muutenkin kehityksessään normaali. Se on aina mukavaa kuulla. Raasu vaan vierasti neuvolatätiä, kun joutui tutkittavaksi ja rauhottui vasta kun pääsi takaisin syliini. Siinä mielessä hän on erilainen kuin Samu. Samu ei vierastanut koskaan...Otto on herkempi vauva, mutta todella iloinen ja hauska, sen on huomannut jo moni