On se vaan ihanaa käydä juttelemassa muiden äitien kanssa, vaikka ei muuta puhuttaiskaan kuin lasten nukkumisesta, istuimista, syömisestä ym. Tänään juteltiin perhekahvilassa kyllä myös vauvojen saamisesta (kaikilla äideillä sattui olemaan sama tilanne: kaksi lasta ja kolmas EHKÄ tulee vielä). Siitä kuinka sitten mahduttais autoon, kuinka jaksettais taas yöheräämisien kanssa, raskaanaolo ym. Niin kliseistä, mutta niin mukavaa tavallista jutustelua   Kohta vaikuttaa kyllä siltä, et musta on tullu mökkihöperö, kun kaikkien ihmisten seura on aivan mahtavaa!

Tämä alkuviikko on menny kyllä vähän kuin kotona istuskellessa, kun Otto satutti lauantaina kätensä aamupuuroon. Vasemman käden kolmeen sormeen tuli palorakkulat . Harmittaa ihan vietävästi kun niin pääsi tapahtumaan, mutta kai tämä on sitä elämää...Oon nyt varonut sitä sen kättä ja ollaan käyty lähes päivittäin vaihdattamassa siihen terveyskeskuksessa sidettä. Tänään se laitettiin kyllä niin huonosti, että pitää varmaan käydä iltapäivästä vielä uudestaan, kun eihän se pysy...

En muuten saanut sitä eläintarvikemyyjän paikkaa, mutta toisaalta ei harmita kyllä yhtään. Se liike tuli niin ahtaaseen tilaan, että se ei varmasti ole kyllä mukava ja se kertoo sitten siitä, että tuskin työnantajalla on antaa kovin hyvää palkkaakaan...Muuten se olis ollu kyllä oikea unelma työ...

Mutta mä oon nyt vähän kahden vaiheilla, et pitäiskö tässä kokeilla kolmatta lasta. Tuolla äitien kanssa jutustellessa vahvistui sellainen kutina mikä on kyllä vaivannut jo vähän aikaa...Aika on kullannut viime raskauden ongelmat ja yöheräämisten tuoman väsymyksen...Ja eihän meillä ole sitä ehkäisyä vieläkään...