Kierrettyämme lenkin pysähdyimme hetkeksi miettimään, josko uskaltaisimme päästää koirat irti. Urosten omistajia ajatus vähän hirvitti eikä se ollut mikään ihme, kun yksi niistä kerjäsi vähän väliä verta nenästään. Saatiin siinä sitten viimein päätettyä, että koirat päästetään irti ja riitapukarit laitetaan kiinni jos ne ei osaa olla kunnolla. Olin Bellan kanssa joukon etunenässä ja pidin sen alkuun joukon ensimmäisenä houkuttelemalla sen välillä luokseni ja heittämällä sille makupaloja eteen. Se onnistui todella hyvin ja Bella hoksasi hyvin pian, että muutkin koirat olivat vain tulossa meidän mukaan lenkille.

Vähän ajan päästä sattui urosten kesken ensimmäinen yhteenotto. Se ei ollut paha ja se saatiin keskeytettyä nopeasti, koska omistajat kävelivät aivan vieressä ja olivat koko ajan seuranneet tilannetta. Mä vaan säikähdin, että Bella menee sinne mukaan, kun se lähti jolkottamaan heti rähisijöitä kohti, mutta ei. Se kävi vain vieressä katsomassa ja lähti sitten pois. Olin tosi tyytyväinen ja luotin jo huomattavasti enemmän siihen, että loppukin retkestä sujuisi varmasti Bellan suhteen hyvin.

Huomasin kävellessämme, että kyllä vain: bernhardilaiset olivat normaalisti todella rauhallisia jölköttäjiä lenkilläkin toisin kuin meidän Bella, joka kirmasi lopulta polun viertä niin että oksat rytisivät. Kaiken lisäksi Bella oli joukon toiseksi vanhin, että olisi voinut kuvitella että nuoremmat koirat olisivat juoksennelleet enemmän. Kaikkein vanhin oli 9-vuotias narttu joka lönkytteli porukan viimeisenä.

Päästyämme kodalle aloin myös katsella toisia bernhardilaisia vähän tarkemmin. Yksi uros oli aivan ihana nössykkä, joka ei välittänyt mistään ja pisti pian makuulle vähän matkan päähän nuotiosta. Rähisijä uros oli sylivauva, joka tunki jokaisen halukkaan syliin ja kyttäsi makkaroita. Vanhin uroksista oli myös rauhallinen ja turvasi useasti siskoonsa, vaikka osasi kyllä antaa takaisinkin. Nuorin uroksista oli vasta melkein pentu eikä ymmärtänyt oikein mistään mitään, seurasi vain suloisen näköisenä toisten puuhia. Vanha narttu oli kova haukkumaan, ilmeisesti nuoret koirat ympärillä oli pidettävä kurissa, mutta todella kiltti ja ihana. Nuorin narttu oli aika aran tuntuinen ja huomaamaton, mutta pärjäsi joukossa ihan hyvin. Ja sitten oli Bella, joka suuttui ja turhaantui pahemman kerran, kun laitoin sen kiinni puuhun. Se kerjäsi huomiota ärsyttävällä haukkumisella ja muiden vahtaamisella ja sitten kun satuin katsomaan siihen tai sanomaan sille jotain se heilutti häntäänsä ja nuoleskeli huuliaan: "Jee äiti! Sä huomasit mut! Auta!" Hetken päästä vein sen kauemmas puuhun kiinni ja se sai olla siellä loppu ajan, kun paistoimme makkaraa ja juttelimme.

Kun lähdön aika koitti hain Bellan puusta. Sehän veti ja hössötti tietenkin ihan hirveästi ja yritti ensimmäisenä mennä katsomaan vanhaa narttua. Mä en antanut sille periksi, että se olisi vetämällä päässyt katsomaan jotain koiraa ja se haukahti turhaantuneesti. Silloin vanha narttu kääntyi ja lähti tulemaan Bellaa kohti. Mä päätin ottaa Bellasta hyvin kiinni ja annoin vanhan nartun haistella Bellan ihan rauhassa, sillä oli siihen oikeus. Mutta vanha narttu päättikin antaa tuskin nahoissaan pysyvälle Bellalle köniin, eihän Bella osannut sen mielestä käyttäytyä laisinkaan ja rupesi murisemaan ja kiertämään meitä. Mä yritin pitää Bellasta kiinni ettei se vain olisi päässyt antamaan vanhukselle takaisin ja pysyttelin koko ajan koirien välissä. Lopulta kiersin ympyrää Bellan pää käsissäni ja yritin pitää kehollani toisen loitolla. Onneksi vanha narttu haettiin pois (se kun ei totellut kutsuja) ja tilanne raukesi siihen. Aivan kuin Bella olisi ottanut vanhan nartun murinasta opikseen ja rauhoittui huomattavasti. Vanha narttukaan ei palannut enää uhittelemaan. En tiedä toiminko aivan sääntöjen mukaan, mutta estin ainakin tappelun...

Liityin lähtevään joukkoon  ja hetken päästä päästimme koiramme taas irti. Bella juoksi porukan kärkeen ilman minkäänlaisia ongelmia enkä voinut kuin hämmästellä hihnan vaikutusta sen käytökseen. Juttelin porukan hännillä yhden omistajan kanssa, kun edessä syntyi taas tappelu urosten kesken ja sillä kertaa säikähdin todella, että Bellakin oli mukana tappelussa. Siellä nimittäin tuntui olevan kaikki koirat. Juoksin paikalle todetakseni vain, että kaksi urosta oli tapellut keskenään ja Bella katseli muiden koirien kanssa vierestä. Ilmeisesti Bellakin oli saattanut sanoa rähinän sekaan muutaman valitun sanasen, mutta ei ollut lähtenyt sen kummemmin mukaan. Sen jälkeen matka jatkui rauhallisesti autojen luo, jossa otettiin sitten vielä ryhmäpotretti ja sovittiin, että teemme vastaavanlaisen tapaamisen vielä joskus toistekin

Tapaamisesta jäi oikein hyvä mieli ja nyt tiedän ettei Bella ole mikään mielipuoli toisten koirien tappaja. Voin siis toistekin lähteä katsomaan toisia bernhardilaisia hyvillä mielin. Yksin jättämistä vain tulisi vähän harjoitella...