Tai oikeastaan useampia. Viime aikoina on tosiaan väsyttänyt ja laiskottanut normaalia enemmän, syysmasennusta? Kieltämättä märkä ja pimeä keli ei jaksa oikein innostaa, mutta kai sitä on vaan puuskutettava eteenpäin. Koti ja iso piha kaipaa talvikunnostusta (haravoimista, siivoamista, pyykinlaittoa), pojat kaipaa huolenpitoa (ruuanlaittoa, huomionantoa ja lämmintä syliä) ja koira lenkittämistä (sen jälkeen se pitää yleensä vielä pestä, kuranen kun on). Kaikki hommat vaan tuntuu jotenkin ylivoimaisilta eikä millään jaksaisi. Nenäkin vähän niiskuttaa...

Otto on ollut kyllä ihana poika. Hän nukkuu yöt jo aika hyvin. Muutamia kertoja vain pitää käydä katsomassa ja etsimässä tutti uudestaan suuhun, enää ei tarvitse syöttää. Hän myös syö hyvin ja kasvaa. Hän ei vain liiku. Tänään tuli 8kk täyteen ja poika vaan köllöttelee tai istuskelee tyytyväisenä yrittämättä edes ryömiä tai liikkua. Vatsallaan hän ei viihdy mikä on tietysti vaikuttanut liikkeelle lähtöön. Hänellä on kuitenkin mahtava huumorintaju ja hauskaa tuntuu riittävän joka päivä. Aina keksitään myös jotain uutta. Viimeisin hieno juttu oli lyödä palikoita yhteen ja sitten katsoa äitiä ja nauraa. Eilen hän taisi sanoa vahingossa "kukkuu"

Samukin on kasvanut taas. Hän on ihastunut yhteen luokkansa tyttöön ja kirjoittelee tämän kanssa. Lisäksi hänelle joudutaan hankkimaan silmälasit.

Otto heräsi, joten on taas mentävä jatkamaan.